Ulkosorvauksessa koneistetaan työkappaleen ulkohalkaisija. Ulkosorvaus on yleisimpiä koneistusprosesseja, jonka periaatteet tunnetaan hyvin, joten lastunhallintaan, prosessivarmuuteen ja työkappaleen laatuun kohdistuu kovat vaatimukset. Ulkosorvauksen perusmenetelmiä ovat pituussorvaus (1), muotosorvaus (2) ja tasosorvaus (3).
PrimeTurning™-menetelmällä voi sorvata kaikkiin suuntiin, jolloin etuina ovat isompi lastuvirta ja parempi tuottavuus.
Pituussorvaus
Pituussorvauksessa työkalun syöttöliike on työkappaleen pituusakselin suuntainen, joten työkappaleen halkaisija siis pienenee työn edetessä. Tämä on yleisin sorvausmenetelmä.
Kun valitaan työkalua pituussorvaukseen, on suositeltavaa valita ensin terän kiinnitysjärjestelmä. Valittava kiinnitysjärjestelmä riippuu koneistusvaiheesta ja osin myös työkappaleen koosta. Suurten kappaleiden rouhiminen vaatii tyystin toisenlaisia ominaisuuksia kuin pienten kappaleiden viimeistely.
Terän muoto
Terän lujuuden ja taloudellisuuden kannalta on paras valita isoin soveltuva kärkikulma.
Asetuskulma
Asetuskulma vaikuttaa lastunmuodostukseen. Jos asetuskulma on 90° (asetuslisäkulma 0°), lastunpaksuus on yhtä suuri kuin syöttö, fn. Pienempi kulma, 75–45° (asetuslisäkulma 15–45°), pienentää myös lastunpaksuutta, jolloin syöttöä voidaan kasvattaa.
Pidin
Jos sorvataan työkappaleessa olevaa olaketta vasten, valitse 91–95°:n asetuskulma (asetuslisäkulma –1...–5°). Käytä ensisijaisesti terämallia C (80°).
D-terämalli (55°) sallii muotosorvauksen ja pääteurien sorvauksen.
Jos työkappaleessa ei ole olakkeita, tuottavuutta voi parantaa valitsemalla neliönmallisen terän ja 75°:n asetuskulman (asetuslisäkulma 15°).
Pituussorvaustyökalut
Muotosorvaus
Muotosorvauksessa lastuamissyvyys, syöttö ja nopeus vaihtelevat. Muotosorvauksessa sorvaussuunta ja työkappaleen halkaisija vaihtelevat tuntuvasti, joten työkalujen on selvittävä vaihtelevista lastuamisvoimista ja -syvyyksistä. Muotosorvaustyökalun tärkeimpiä ominaisuuksia on ulottuvuus.
Terän muoto
Terän lujuuden ja taloudellisuuden kannalta on paras valita isoin soveltuva kärkikulma, mutta valinnassa täytyy ottaa huomioon myös ulottuvuus. Yleisimmin käytetyt kärkikulmat ovat 35° ja 55°.
Asetuskulma
Sopiva asetuskulma valitaan työkappaleen muodon mukaan. Terän ja työkappaleen väliin on jätettävä vähintään 2°:n päästö. Parempi pinnankarheus ja terän kestoikä saadaan kuitenkin käyttämällä vähintään 7°:n päästöä (asetuslisäkulma 83°).
Pidin
Ensisijaisia valintoja ovat pidin, jonka asetuskulma on 93° (asetuslisäkulma –3°), sekä D-mallin (55°) terä. Jos terä on syötettävä kappaleeseen vinosti jyrkässä kulmassa, valitse V-mallin terä (35°).
Jos pitimeltä vaaditaan muotosorvausta vastakkaiseen suuntaan ja pääteuran koneistuksia, valitaan asetuskulmaksi 107–117° (asetuslisäkulma –17...27°).Muotosorvaustyökalut
Tasosorvaus
Taso- eli poikittaissorvauksessa terää syötetään työkappaleen päässä kohti kappaleen keskiötä. Tällöin radiaaliset lastuamisvoimat ovat isot, mikä voi aiheuttaa työkappaleen taipumista ja värinää.
Terän muoto
Terän muoto valitaan vaadittavan asetuskulman ja työkalulta edellytettävän ulottuvuuden tai monipuolisuuden mukaan. Terän lujuuden ja kustannustehokkuuden kannalta on paras valita isoin soveltuva kärkikulma.
Asetuskulma
Asetuskulma 75° (asetuslisäkulma 15°)
Kun asetuskulmaa pienennetään (asetuslisäkulma pienenee), osa radiaalivoimista ohjautuu aksiaalisesti kohti istukkaa, jolloin koneistus on tukevampaa ja värinäalttius vähenee.
Pidin
Koneistuksen optimoimiseksi kannattaa valita neliönmallinen terä ja 75°:n asetuskulma (asetuslisäkulma 15°).
Monipuolisia ratkaisuja ovat 80°:n rombinen terä tai trigonterä ja 95°:n asetuskulma (asetuslisäkulma –5°).Tasosorvaustyökalut
